Maatiaiskanan elämää

Maatiaiskanan elinympäristön tulee vastata mahdollisimman hyvin kanan lajinmukaisia tarpeita. Eläinten viihtyvyyteen ja hyvinvointiin vaikuttaa se miten hyvin ne voivat toteuttaa tärkeimpiä toimintatarpeitaan. Jos kana ei pääse toteuttamaan lajille luonnollisia puuhia, on seurauksena stressiä, alentunut vastustuskyky ja mahdollisesti myös käytöshäiriöitä.

Eläinsuojelulainsäädäntö määrittää vähimmäisvaatimukset kanojen elinoloille. Kotikanaloissa kanoille voidaan tarjota yleensä vähimmäisvaatimuksia paremmat elinolosuhteet, jotka mahdollistavat lajille tyypillisten tarpeiden toteuttamisen. Ikkunallinen lattiakuivikekanala, jossa on ulkoilumahdollisuus, luo hyvät perusolosuhteet. Kanojen vapaa liikkuminen on normaalin laumahierarkian kehityksen edellytys. Liikkuminen edistää myös luuston ja lihaksiston kuntoa.

Vapaan liikkumisen ohella tärkeimpiä kanojen käyttäytymistarpeita ovat mahdollisuus:

-       mennä suojaisaan paikkaan munimaan

-       kuopia maata tai kuiviketta

-       kylpeä mullassa tai muussa pehmeässä materiaalissa

-       nousta orrelle tms. nukkumaan.pesat

Kana vetäytyy munimaan omaan rauhaansa, mikäli tämä vain on mahdollista. Pesät voivat olla ryhmäpesiä tai yksilöpesiä, jotka ovat kanoille mieluisampia. Pesiä varataan yksi 4-5 kanaa kohti. Pesät sijoitetaan yleensä ikkunaseinälle siten, ettei aurinko pääse paistamaan suoraan pesiin.

Luonnossa kana on tottunut etsimään ravintonsa maasta. Myös kesykana kuopsuttaa mielellään, vaikkei sillä ravinnonpuutetta olisikaan. Kuopsuttelu ja ravinnon etsiminen ovat siis perustarpeita, jotka tarjoavat kanalla tekemistä. Kuopsuttelu hoitaa samalla myös kanan kynsiä.

Kylpeminen, höyhenpeitteen sukiminen ja aurinkokylvyt ovat osa kanan kehonhoitoa. Kylpeminen kuivikemateriaalissa tai muussa pehmeässä materiaalissa puhdistaa höyhenpeitettä liasta ja syöpäläisistä. Sukiminen, venyttely sekä siipien räpyttely ovat myös tärkeitä, ne rentouttavat kanaa virkistäen samalla elintoimintoja. Huomattavaa on, että kaikki em. toiminta vaatii riittävästi tilaa ja yksilöetäisyyttä, liian ahtaassa tilassa kana ei pääse toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan.

orretLuonnossa kanat nousevat yöksi puun oksalle turvaan. Tämä vaistonvarainen käyttäytymismalli on myös kanalan asukkaille, kanat nousevat siis iltaisin orrelle nukkumaan. Orret tukevat myös arvojärjestyksen säilymistä, jokaisella on oma paikkansa yöpuulla. Orsia onkin oltava riittävästi, kaikkien on sovittava orsille yhtä aikaa. Orsitilaa varataan yleensä noin 25 cm per kana. 

Aikuisia kanoja tai kukkoja suositellaan maatiaiskanalaan 4 - 5 kpl / m2 (tuotantokanaloissa kanoja voi olla jopa 9 kpl / m2). Pienessä kanalassa yksilöt tuntevat toisensa, jolloin kanalassa säilyy vakiintunut järjestys, eikä välien selvittelyjä juurikaan tarvita. Laumaeläimenä kanaa kaipaa lajitoverin läheisyyttä. Läheisyys luo myös lämpöä. Kana kaipaa oman lajinsa seuraa, mutta pitää myös mielellään etäisyyttä toisiin yksilöihin esimerkiksi ruokaillessa.

Alhainen eläintiheys antaa yksilölle mahdollisuuden valita seuransa yksilöetäisyyden pysyessä kohtuullisena. Alhainen eläintiheys tukeekin merkittävästi kanan hyvinvointia, samalla kun se vähentää kanojen stressiherkkyyttä, infektiovaaraa ja tapaturma-alttiutta.

Lisääntymistoimintoja (parittelu, hautominen, jälkeläisten hoito) pääsevät vain harvat kanat nykyään toteuttamaan. Maatiaiskanalassa ne ovat välttämättömiä suvun jatkumiseksi. Maatiaiskanalassa onkin lähtökohtaisesti aina kukko, vaikka poikasia ei olisikaan tarkoitus tuottaa. Kukolla on rauhoittava vaikutus kanoihin, ja maatiaiskanoilla on yleensä kukko 4-6 kanaa kohti.

Kanan ikävaiheita on neljä. Pieniä poikasia kutsutaan untuvikoiksi (0-2 viikkoa). Seuraava vaihe on kananpoikanen (2-7 viikkoa), minkä jälkeen puhutaan nuorikoista (8-20 viikkoa). Täytettyään 20 viikkoa kana on aikuinen eli muniva kana. Jokaisella vaiheella on omat hoitosuositukset eläintiheyden, lämpötilan, valon määrän, ruokinnan ym. suhteen.

Poikanen uusi höyhenpeitteensä kolme kertaa ennen aikuisikää. Jokainen vaihe poikkeaa toisistaan värityksen ja kuvioinnin suhteen, kanan lopullinen väritys on siten nähtävillä vasta aikuisiässä. Toki poikasvaiheen väritys antaa suuntaa lopulliselle värille.

Maatiaiskanala on vedoton ja kuiva. Kanalasta on kulkuyhteys laitumelle, joka on ainakin osin kasvillisuuden peittämä. Ympärivuotiseen ulkoiluun soveltuu katettu, sorapohjainen jaloittelutarha. Suomen sääoloissa kanat ulkoilevat vain osan vuotta, sääolojen salliessa yleensä toukokuusta lokakuuhun.

Aikuisille kanoille suositellaan yleensä +15 – 20 ºC lämpötilaa, mutta maatiaiskanat ovat tottuneet ilmastossamme alhaisempiin lämpötiloihin. Maatiaiskanalan lämpötilaksi riittää + 5 - 10 ºC, vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää, ettei juomavesi jäädy. 

Maatiaiskanan elämä noudattelee yleensä luonnon kiertokulkua. Uudet tiput syntyvät keväällä, ja kesän kuluessa ne kasvavat untuvikoista aikuisiksi. Muninta alkaa alkusyksystä. Päivien lyhetessä vanhemmat yksilöt pitävät munintatauon. Samalla kana pitää sulkasadon: noin kuukauden kuluessa kanan höyhenpeite uudistuu, ja elimistö lepää. Tauon jälkeen muninta käynnistyy uudelleen.

Maatiaiskanalla on siis oltava yhteys vuoden- ja vuorokaudenaikoihin. Luonnon oman rytmin mukaisesti valon määrä on keskikesällä huipussaan ja sydäntalvella alimmillaan. Maatiaiskanala on lähtökohtaisesti ikkunallinen. Kana tarvitsee muniakseen 14 - 16 tuntia valoa, talviaikaan valoisaa aikaa on siis jatkettava keinovalolla. Vuorokauteen tulee sisältyä myös riittävän pitkä pimeä jakso. Pelkällä luonnonvalollakin tullaan ikkunallisessa kanalassa toimeen, mutta tällöin munimaton aika venyy kuukausien mittaiseksi.

Kana on kaikkiruokainen. Luonnossa sen ravintoa ovat siemenet, madot, hyönteiset ja toukat. Kotoisen kanamme ravinto on pääasiassa viljapohjaista. Osan rehusta on kuitenkin hyvä olla eläinperäistä. Kotikanala on oiva kierrätysmuoto, kotitalouden ruoanjätteet tuovat mukavaa vaihtelua kanojen ruokavalioon.

Lisäksi pidetään jatkuvasti tarjolla kanankalkkia ja karkeaa soraa erillisissä astioissa. Kalkki on välttämätön munankuoren rakennusaine.

juomassa

 

Sora/hiekanjyvät puolestaan varmistavat kanan ruoansulatuksen toiminnan. Kanoilla ei nimittäin ole hampaita, ne huuhtelevat ravinnon alas sellaisenaan veden avulla. Sora korvaa hampaat, soran avulla ruoka hienonnetaan kivipiiraassa, joka on siis yksi osa kanan ruoansulatuselimistöä. 

Aikuinen kana juo 2-3 dl vettä päivässä. Puhdasta juomavettä tulee olla jatkuvasti saatavilla, lyhytkin katko vedensaannissa voi vaikuttaa munantuotantoon.