Tallin tarina

omaopettaja.JPGUskotko, että unelmilla on tapana toteutua? Tallimme tarina alkoi vuonna 2001 islanninhevosvaelluksella Levillä. Kohtasin silloin elämäni ensimmäiset islanninhevoset, ja kokemus konkretisoi oman haaveen - voisiko joku päivä tehdä töitä hevosten kanssa, olla lähellä luontoa ja tarjota ihmisille hyvää oloa vahvistavia kokemuksia?

Ajatus tuntui "pilvilinnalta" - tänä päivänä oma arki on kuitenkin aika lailla sitä mikä joskus tuntui aivan saavuttamattomalta! Unelmat ja haaveet ovat tänä päivänä osa työtäni. Hevostyön ohella työnohjaajana ja coachina toimiessani kuljen ohjattavan rinnalla. Tärkeä kysymys, johon etsitään vastausta on "kuka minä olen ja mitä haluan". Vastaus on pohja ihmisen hyvinvoinnille, ja monesti jo pienillä asioilla voidaan saada muutosta parempaan.

Mutta palataan nyt hevosiin ja tallitoimintamme alkuun.. Ensimmäiset omat hevoset muuttivat Vanhaan Niskalaan kesällä 2006. Edeltävän puoli vuotta kävin viikoittain - välistä useammankin kerran - tutustumassa Studentiin ja Blakkuriin ja koko islanninhevosten elämään poikien aiemmassa kodissa. Ruunien muutto omaan pihaan oli siis odotettu tapahtuma, muistan edelleen miltä tuntui katsella omia kaviokavereita omassa pihassa!

Hevosia tuli siis ensin kaksi, islanninhevonenhan ei voi asua yksin, jokaisella hevosella täytyy olla kaveri. Tämä lajinmukainen tarve on ollut itselle selviö jo alusta saakka. Seuraavien hevosten hankinta ei toki mennyt enää ihan samalla perustelulla.. Jokainen tietää varmaan sanonnan, että kun annat jollekin pikkusormen vie se koko käden - omalla kohdalla on tainnut käydä vastaavasti, islanninhevosilla on kuulema yleensäkin tapana kummasti lisääntyä ;)

Harkittua uusien kaviokavereiden hankinta kuitenkin on ollut joka kerta - ja taustalla vahvasti tuo oma haave. Vuonna 2007 meille muutti kolmikko, josta muodostui hetimmiten tallin toiminnan kivajalka. Orimattilasta piti tulla Rovaniemelle kaksi ruunaa, mutta Gulla vei oman sydämen jo koeratsastuksella, ja jälkikäteen olenkin monesti todennut, että onneksi kuuntelin omaa tunnetta, samalla kertaa sain siis oman rakkaan luottokaverin vetohommiin. Magni ja Muskur osoittautuivat niin ikään varsinaisiksi kultakimpaleiksi, ruunapoikien kanssa on aika moni kokenut ikimuistoisia hetkiä :)

Hevosmäärän lisääntyessä alkoi myös tallimme varsinainen toiminta. En tiedä mikä pikkulintutiedotus tai puskaradio viestiä välitti, mutta kyselyjä islanninhevosratsastuksesta alkoi kummasti tulla, ja ensimmäiset asiakkaat tulivat pihaan nopeammin kuin osattiin odottaa.

Vähitellen tallin toiminta laajeni ja monipuolistui, vuonna 2008 aloitimme hevoskerhot ja leirit. Hevoslauma sai samaan aikaan täydennystä, meille muutti Leista-tamma. Koeajalle tullut hevonen lunasti nopeasti paikkansa, ja osoittautui mitä parhaaksi opetusmestariksi.

Vuosikymmenen vaihteessa tallilla tapahtui monenlaista. Asiakaskunta alkoi vakiintua, ja kesäleireilläkin nähtiin useana kesänä tuttuja kasvoja. Leirit olivat ikimuistoisia kokemuksia myös tallin omistajalle :)

Tallin toiminta on kehittynyt vuosien kuluessa. Alusta saakka itsellä on ollut ajatus tarjota asiakkaille muutakin kuin ratsastusta. Olen halunnut avata asiakkaille hevosten elämää laajemmin, antaa heille mahdollisuuden tutustua hienoon eläimeen, jonka kanssa voimme oppia ja jakaa monenlaiset kokemukset. Omien opintojen myötä hevostaidot ovat tulleet luontevaksi osaksi tallin toimintaa. Tämä uusi osa-alue on otettu kiinnostuksella vastaan, ja useaan kertaan olen kuullut lauseita "tämä on parempaa kuin ratsastus" ja "tästä saa niin paljon eväitä". Eväiden ja työkalujen tarjoaminen asiakkaille niin hevosharrastukseen kuin omaan elämään muuten onkin yksi oma tavoitteeni. Viime vuosien tunnetaito-opinnot ovat tuoneet lisäsisältöä ja syvyyttä palveluumme. Usein sanonkin, että meillä jokainen joutuu - tai saa, miten asian haluaa ilmaista ;) - kohtaamaan tunteet, ja pääsee tutustumaan tunnetaitoihin. Hevoset kun ovat meille mitä parhaita opettajia tämänkin asian suhteen.

Vuonna 2009 laumamme sai lisäjäseniä, kun meille muuttivat Lapualta Rák ja Stífla varsojensa Toparin ja Jóninan kanssa. Varsojen tulo toi pihaan uudenlaista elämää, ja vanhempien hevosten toimintaa junioreiden kasvattajina oli ilo seurata. Samalla myös asiakkaat pääsivät näkemään ja kokemaan nuorten hevosten elämää ja kehittymistä. Elämä varsojen kanssa tarjosi itselle monen monta oppia ja kokemusta, joista saa olla kiitollinen.

Tallin toimintavuosiin on iloisen tekemisen ja yhdessäolon ohella sisältynyt myös surua ja murhetta. Omat haasteensa toivat omat selkävaivat, selkäleikkaus kahteen kertaan hiljensi tallin arkea toiminnan ollessa välistä kokonaan pysähdyksissä. Vakiasiakkaiden suhtautuminen oli kuitenkin uskomattoman ihanaa, kävijät odottivat ja totesivat, että tärkeintä on saada omistaja kuntoon :) Operaatiot olivat itselle isoja oppiläksyjä, unelmatyönkin rinnalla on pidettävä huoli myös itsestä..

Suru ja oppikokemus ovat olleet myös hevosista luopumiset. Hevosten taivaaseen olemme saattaneet rakkaat Muskurin ja Leistan, "äidit&lapset" puolestaan palasivat varsojen aikuistumisen myötä kasvattajalleen. Jokainen luopuminen rakkaasta ystävästä on ollut kipeä hetki. Eläinten omistajana on kuitenkin tiedettävä milloin on aika luopua. Muskurin ja Leistan poismenot ovat tuoneet luopumisen-teeman käsittelyyn myös asiakkaiden kanssa. Jokainen kyynel on kertonut välittämisestä ja suruun ovat tuoneet lohtua muistot yhteisestä hetkistä.

Tunteen ja järjen vuoropuhelu on niinikään osa yrittämistä. Mukanaolo Toparin ja Jóninan kasvussa ja kehittymisessä on ollut huikea kokemus, ja molemmat ovat saaneet oman erityisen paikkansa omasta sydämestä. Itselle olikin kova paikka myöntää, etteivät omat resurssit riitä tässä elämänvaiheessa nuorten hevosten koulutukseen ja eteenpäinviemiseen, työ vs. aika kun on rajallinen yhtälö. Nuorten hevosten poismuutto olikin yksi kasvattava kokemus, jonka vaikutus ulottuu useammalle elämän osa-alueelle.

Surun vastapainona on kuitenkin aina ilo - viimeisimpänä se on saanut muodon tallin uusimmissa hevosissa. Saimme kesällä 2015 laumaan Ödlingurin, Röskvin ja Dagurin - jälleen kerran kultainen kolmikko, joka on vahvistanut tallin toimintaa. Ruunat laumautuivat nopeasti vanhan väkemme kanssa, ja uusien hevosten opettaminen talon tavoille on ollut antoisaa. Vakikävijämme ovat samalla päässeet harjoittelemaan aiemmin opiskeltuja asioita uusien hevosten kanssa, ja yhdessä olemme saaneet opettaa hurmuriruunille monta uutta asiaa.

Tällä hetkellä Vanhan Niskalan pihassa asuu siis kahdeksan hevosen harmoninen lauma. Elämä on vähän erilaista kuin nuorison ollessa osa porukkaa, leikkiä ja yhteistä touhuamista riittää kuitenkin myös vanhemmalla väellä. Hevosten hyvinvointi näkyy heidän käytöksessä, laumassa ei ole turhaa keskinäistä nahistelua. Ihmiset kohdataan uteliaana, ja töihin lähdön hetkellä mukaan olisi lähdössä useampikin kaveri :)

Tallin toiminta-ajatusta on viime vuosina kirkastettu, haluan tarjota vakiasiakkailleni kokonaisvaltaisia hevoshetkiä. Tavoite on tarjota asiakkaille paitsi ihana ja rentouttava harrastushetki myös eväitä oman hyvinvoinnin tukemiseen kokonaisuudessaan.

Toimintaa ohjaava teema Kokonainen Kokemus, jonka haluan tarjota jokaiselle Vanhan Niskalan vieraalle. Yhteistyö hevosten kanssa on lähtökohta kaikessa toiminnassa.

Tässä mennään tänä päivänä. Tulevaisuuteen katson avoimin mielin - uudet haaveet jo mietintämyssyssä mukana :)