Tallin tarina

omaopettaja.JPGUskotko, että unelmilla on tapana toteutua? Tallimme tarina alkoi vuonna 2001 islanninhevosvaelluksella Levillä. Kohtasin silloin elämäni ensimmäiset islanninhevoset ja kokemus konkretisoi oman haaveen - voisinko joku päivä tehdä töitä hevosten kanssa, olla lähellä luontoa ja tarjota ihmisille hyvää oloa vahvistavia kokemuksia?

Ajatus tuntui "pilvilinnalta" enkä siitä kovin monelle rohjennut edes ääneen puhua. Vuosia kului ja havahduin todellisuuteen - oma arki oli aika lailla sitä mikä joskus tuntui aivan saavuttamattomalta!

Unelmat ja haaveet ovat tänä päivänä osa työtäni. Hevostyön ohella työnohjaajana ja coachina toimiessani kuljen ohjattavan rinnalla. Tärkeä kysymys, johon etsitään vastausta on "kuka minä olen ja mitä haluan". Vastaus on pohja ihmisen hyvinvoinnille ja monesti jo pienillä asioilla voidaan saada muutosta parempaan.

Saman kysymyksen olen saanut esittää myös itselleni, varsinkin yritystoiminnan muutosvaiheissa on ollut tärkeä pysähtyä miettimään mitä minä itse haluan tänä päivänä?

Oma unelma on saanut vuosien varrella uutta muotoa. Viimeiset vuodet tavoitteeni on ollut kehittää eläinavusteista toimintaa - tänä päivänä palvelumme painopiste on eläinavusteisessa nepsy- ja tunnetaitovalmennuksessa. Pitkäjänteinen työ on palkitsevaa ja usko asiaan motivoi jatkamaan, koen tärkeäksi tuoda tämän Suomessa suht uuden vaikuttavan työmuodon yhä laajemman asiakaskunnan tietoisuuteen. Kokonaisvaltaisesta harrastuspalvelusta liikkeelle lähtenyt toiminta on muuttunut hyvinvointipalveluksi hevos- ja ohjausosaamisen muodostaessa vankan pohjan uudelle työlle.

Mutta palataan hetkeksi hevosiin ja tallitoimintamme alkuun.. Ensimmäiset omat hevoset muuttivat Vanhaan Niskalaan kesällä 2006. Edeltävän puoli vuotta kävin viikoittain - välistä useammankin kerran - tutustumassa Studentiin ja Blakkuriin ja koko islanninhevosten elämään poikien aiemmassa kodissa. Ruunien muutto omaan pihaan oli siis odotettu tapahtuma, muistan edelleen miltä tuntui katsella omia kaviokavereita omassa pihassa!

Hevosia tuli siis ensin kaksi, islanninhevonenhan ei voi asua yksin, jokaisella hevosella täytyy olla kaveri. Tämä lajinmukainen tarve oli itselle selvää jo alusta saakka. Seuraavien hevosten hankinta ei toki mennyt enää ihan samalla perustelulla.. Jokainen tietää varmaan sanonnan, että kun annat jollekin pikkusormen vie se koko käden - omalla kohdalla on tainnut käydä vastaavasti, islanninhevosilla on kuulema yleensäkin tapana kummasti lisääntyä ;)

Harkittua uusien kaviokavereiden hankinta kuitenkin on ollut joka kerta - ja taustalla vahvasti tuo oma haave erilaisesta arjesta. Vuonna 2007 meille muutti kolmikko, josta muodostui hetimmiten tallin toiminnan kivajalka. Orimattilasta piti tulla Rovaniemelle kaksi ruunaa, mutta Gulla vei oman sydämen jo koeratsastuksella. Jälkikäteen olenkin monesti todennut, että onneksi kuuntelin omaa tunnetta, samalla kertaa sain siis oman rakkaan luottokaverin, jonka kanssa yhteistyö on vuosien varrella vain syventynyt ja syventynyt. Gulla tuntuu lukevan ajatukseni ja kertoo puolestaan omalla tavallaan miten asiat itse näkee ja kokee. Magni ja Muskur osoittautuivat niin ikään varsinaisiksi kultakimpaleiksi, ruunapoikien kanssa on aika moni kokenut ikimuistoisia hetkiä.

Hevosmäärän lisääntyessä alkoi myös tallimme varsinainen toiminta. En tiedä mikä pikkulintutiedotus tai puskaradio viestiä välitti, mutta kyselyjä islanninhevosratsastuksesta alkoi kummasti tulla ja ensimmäiset asiakkaat tulivat pihaan nopeammin kuin osattiin odottaa.

Vähitellen tallin toiminta laajeni ja monipuolistui, vuonna 2008 aloitimme hevoskerhot ja leirit. Hevoslauma sai samaan aikaan täydennystä, meille muutti Leista-tamma. Koeajalle tullut hevonen lunasti nopeasti paikkansa ja osoittautui mitä parhaaksi opetusmestariksi.

Vuosikymmenen vaihteessa tallilla tapahtui monenlaista. Asiakaskunta alkoi vakiintua ja kesäleireilläkin nähtiin useana kesänä tuttuja kasvoja. Leirit olivat ikimuistoisia kokemuksia myös tallin omistajalle.

Tallin toiminta kehittyi vuosien kuluessa. Alusta saakka itsellä on ollut ajatus tarjota asiakkaille muutakin kuin ratsastusta. Olen halunnut avata asiakkaille hevosten elämää laajemmin, antaa heille mahdollisuuden tutustua hienoon eläimeen, jonka kanssa voimme oppia ja jakaa monenlaiset kokemukset. Hevosmiestaidot ovat olleet osa tallin toimintaa aika lailla alusta saakka. Tämä monelle asiakkaalle uusi osa-alue otettiin kiinnostuksella vastaan ja useaan kertaan olen kuullut lauseita "tämä on parempaa kuin ratsastus" ja "tästä saa niin paljon eväitä". Eväiden ja työkalujen tarjoaminen asiakkaille niin hevosharrastukseen kuin omaan elämään muuten onkin ollut yksi oma tavoitteeni. Tunnetaito-opinnot ovat tuoneet lisäsisältöä ja syvyyttä palveluumme. Usein sanonkin, että meillä jokainen joutuu - tai saa, miten asian haluaa ilmaista ;) - kohtaamaan tunteet ja pääsee tutustumaan tunnetaitoihin. Hevoset kun ovat meille mitä parhaita opettajia tämänkin asian suhteen.

Vuonna 2009 laumamme sai lisäjäseniä, kun meille muuttivat Lapualta Rák ja Stífla varsojensa Toparin ja Jóninan kanssa. Varsojen tulo toi pihaan uudenlaista elämää ja vanhempien hevosten toimintaa junioreiden kasvattajina oli ilo seurata. Samalla myös asiakkaat pääsivät näkemään ja kokemaan nuorten hevosten elämää ja kehittymistä. Elämä varsojen kanssa tarjosi itselle monen monta oppia ja kokemusta, joista saa olla kiitollinen.

Tallin toimintavuosiin on iloisen tekemisen ja yhdessäolon ohella sisältynyt myös surua ja murhetta. Omat haasteensa toivat omat selkävaivat, selkäleikkaus kahteen kertaan hiljensi tallin arkea toiminnan ollessa välistä kokonaan pysähdyksissä. Vakiasiakkaiden suhtautuminen oli kuitenkin uskomattoman ihanaa, kävijät odottivat ja totesivat, että tärkeintä on saada omistaja kuntoon. Operaatiot olivat itselle isoja oppiläksyjä, unelmatyönkin rinnalla on pidettävä huoli myös itsestä..

Suru ja oppikokemus ovat olleet myös hevosista luopumiset. Hevosten taivaaseen olemme saattaneet rakkaat Muskurin ja Leistan, "äidit&lapset" puolestaan palasivat varsojen aikuistumisen myötä kasvattajalleen. Jokainen luopuminen rakkaasta ystävästä on ollut kipeä hetki. Eläinten omistajana on kuitenkin tiedettävä milloin on aika luopua. Muskurin ja Leistan poismenot ovat tuoneet luopumisen-teeman käsittelyyn myös asiakkaiden kanssa. Jokainen kyynel on kertonut välittämisestä ja suruun ovat tuoneet lohtua muistot yhteisestä hetkistä.

Tunteen ja järjen vuoropuhelu on niinikään osa yrittämistä. Mukanaolo Toparin ja Jóninan kasvussa ja kehittymisessä oli huikea kokemus ja molemmat ovat saaneet oman erityisen paikkansa omasta sydämestä. Itselle olikin kova paikka myöntää, etteivät omat resurssit riittäneet kyseisessä elämänvaiheessa nuorten hevosten koulutukseen ja eteenpäinviemiseen, työ vs. aika kun on rajallinen yhtälö. Nuorten hevosten poismuutto olikin yksi kasvattava kokemus, jonka vaikutus ulottui useammalle elämän osa-alueelle - joskus jostakin pitää luopua, jotta voi saada jotain muuta..

Surun vastapainona on kuitenkin ollut ilo, jota ovat tuoneet moninaiset yhteiset kokemukset hevosten ja asiakkaiden kanssa. Iloa ovat joka kerta tuoneet myös lauman uudet jäsenet. Kesällä 2015 laumaamme liittyivät Röskvi, Ödlingur ja Dagur. Ruunat laumautuivat nopeasti vanhan väkemme kanssa ja uusien hevosten opettaminen talon tavoille oli antoisa prosessi kaikille mukana olleille. Vakikävijämme pääsivät esimerkiksi harjoittelemaan aiemmin opiskeltuja asioita uusien hevosten kanssa ja yhdessä saimme opettaa hurmuriruunille monta uutta asiaa.

Kesällä 2017 laumamme sai uuden jäsenen Flókin muuttaessa meille. 

Viimeisten kahden vuoden aikana toimintamme on painopiste on muuttunut harrastuspalvelusta hyvinvointipalveluun. Samalla oma työnkuvani on muuttunut Askel Työnohjauspalveluiden työllistäessä itseä enenevässä määrin. Eläintyöparit ovat mukana myös työnohjaustyössä ja eläinavusteisen toiminnan kehittäminen on edelleen itselle sydämen asia. Muutokset ovat luonnollisesti vaikuttaneet myös hevosten elämään ja työnkuvaan, muuttuneessa tilanteessa yhdeksän hevosen lauma oli tilamme toimintaan liian suuri. Päätös lauman pienentämisestä vaati oman aikansa - ja oli jälleen kerran oma oppimisprosessi. Kesällä 2019 Röskvi, Ödlingur, Dagur ja Flóki muuttivat Flaumur-tallille Tanhuan kylälle.

Tällä hetkellä Vanhan Niskalan pihassa asuu siis viiden hevosen lauma. Hevospalveluiden painopiste on nyt eläinavusteisessa toiminnassa. Työmuoto on ollut koko ajan lähellä omaa sydäntä ja sen kehittämiseen olen jo pidemmän aikaa tuntenut halua ja kiinnostusta. Eläinavusteisuus on Suomessa vielä suht uutta ja monessa paikassa vierasta. Tietoisuus lisääntyy kuitenkin koko ajan ja itse olen vakuuttunut työn vaikuttavuudesta. Ammattimaisella eläinavusteisella toiminnalla voimme tarjota elämän eväitä monelle kohderyhmälle. Omalla kohdallani työmuoto on luonteva jatko yritysten toiminnalle, eläinavusteinen toiminta linkittää yritysten toiminnat aiempaa vahvemmin toisiinsa. Nelijalkaiset työparit ja ohjausosaaminen muodostavat kivijalan, jonka kautta voin tarjota kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistavia palveluja erilaisille asiakasryhmille.

IMG_0825.JPGToimintaa ohjaava teema on jo vuosia ollut Kokonainen Kokemus, jonka haluan tarjota jokaiselle Vanhan Niskalan vieraalle. Samalla teemalla jatketaan kohti tulevaisuutta, Kokonainen Kokemus saa uusien palveluiden myötä lisää syvyyttä ja sisältöä yhteistyön hevosten kanssa ollessa lähtökohta kaikessa toiminnassa.

Tässä mennään vuoden 2021 alussa. Jatkan matkaa tarkistaen säännöllisesti kurssia kohti omaa unelmaa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sinne katson joka tapauksessa luottavaisin mielin <3