Tallin tarina

omaopettaja.JPGUskotko, että unelmilla on tapana toteutua?Tallimme tarina alkoi vuonna 2001 islanninhevosvaelluksella Levillä. Kohtasin silloin elämäni ensimmäiset islanninhevoset ja kokemus konkretisoi oman haaveen - voisinko joku päivä tehdä töitä hevosten kanssa, olla lähellä luontoa ja tarjota ihmisille hyvää oloa vahvistavia kokemuksia?

Ajatus tuntui "pilvilinnalta" enkä siitä kovin monelle rohjennut edes ääneen puhua. Vuosia kului ja havahduin todellisuuteen - oma arki oli aika lailla sitä mikä joskus tuntui aivan saavuttamattomalta!

Unelmat ja haaveet ovat tänä päivänä osa työtäni, työnohjaajana ja coachina toimiessani kuljen ohjattavan rinnalla. Tärkeä kysymys, johon etsitään vastausta on "kuka minä olen ja mitä haluan". Vastaus on pohja ihmisen hyvinvoinnille ja monesti jo pienillä asioilla voidaan saada muutosta parempaan.

Saman kysymyksen olen saanut esittää myös itselleni, varsinkin yritystoiminnan muutosvaiheissa on ollut tärkeä pysähtyä miettimään mitä minä itse haluan tänä päivänä?

Oma unelma on saanut vuosien varrella uutta muotoa. Viimeiset vuodet tavoitteeni on ollut kehittää eläinavusteista toimintaa - tänä päivänä palvelumme painopiste on eläinavusteisessa nepsy- ja tunnetaitovalmennuksessa. Pitkäjänteinen työ on palkitsevaa ja usko asiaan motivoi jatkamaan, koen tärkeäksi tuoda tämän Suomessa suht uuden vaikuttavan työmuodon yhä laajemman asiakaskunnan tietoisuuteen. Kokonaisvaltaisesta harrastuspalvelusta liikkeelle lähtenyt toiminta on muuttunut hyvinvointipalveluksi hevos- ja ohjausosaamisen muodostaessa vankan pohjan uudelle työlle.

Mutta palataan hetkeksi hevosiin ja tallitoimintamme alkuun. Ensimmäiset omat hevoset muuttivat Vanhaan Niskalaan kesällä 2006. Edeltävän puoli vuotta kävin viikoittain - välistä useammankin kerran - tutustumassa Studentiin ja Blakkuriin ja koko islanninhevosten elämään poikien aiemmassa kodissa. Ruunien muutto omaan pihaan oli siis odotettu tapahtuma, muistan edelleen miltä tuntui katsella omia kaviokavereita omassa pihassa!

Hevosia tuli siis ensin kaksi, islanninhevonenhan ei voi asua yksin, jokaisella hevosella täytyy olla kaveri. Tämä lajinmukainen tarve oli itselle selvää jo alusta saakka. Seuraavien hevosten hankinta ei toki mennyt enää ihan samalla perustelulla.. Jokainen tietää varmaan sanonnan, että kun annat jollekin pikkusormen vie se koko käden - omalla kohdalla on tainnut käydä vastaavasti, islanninhevosilla on kuulema yleensäkin tapana kummasti lisääntyä ;)

Harkittua uusien kaviokavereiden hankinta kuitenkin on ollut joka kerta - ja taustalla vahvasti tuo oma haave erilaisesta arjesta. Vuonna 2007 meille muutti kolmikko, josta muodostui hetimmiten tallin toiminnan kivajalka. Orimattilasta piti tulla Rovaniemelle kaksi ruunaa, mutta Gulla vei oman sydämen jo koeratsastuksella. Jälkikäteen olenkin monesti todennut, että onneksi kuuntelin omaa tunnetta, samalla kertaa sain oman rakkaan luottokaverin, jonka kanssa yhteistyö vuosien varrella vain syventyi ja syventyi. Opimme tuntemaan toisemme, Gulla tuntui lukevan ajatukseni ja kertoi puolestaan omalla tavallaan miten asiat itse näki ja koki. Magni ja Muskur osoittautuivat niin ikään varsinaisiksi kultakimpaleiksi, ruunapoikien kanssa on moni kokenut ikimuistoisia hetkiä.

Hevosmäärän lisääntyessä alkoi myös tallimme varsinainen toiminta. En tiedä mikä pikkulintutiedotus tai puskaradio viestiä välitti, kyselyjä islanninhevosratsastuksesta alkoi kuitenkin nopeasti tulla ja ensimmäiset asiakkaat tulivat pihaan nopeammin kuin osattiin odottaa.

Vähitellen tallin toiminta laajeni ja monipuolistui, vuonna 2008 aloitimme hevoskerhot ja leirit. Hevoslauma sai samaan aikaan täydennystä, meille muutti Leista-tamma. Koeajalle tullut hevonen lunasti nopeasti paikkansa ja osoittautui mitä parhaaksi opetusmestariksi.

Vuosikymmenen vaihteessa tallilla tapahtui monenlaista. Asiakaskunta alkoi vakiintua ja kesäleireilläkin nähtiin useana kesänä tuttuja kasvoja. Leirit olivat ikimuistoisia kokemuksia myös tallin omistajalle.

Tallin toiminta kehittyi vuosien kuluessa. Alusta saakka itsellä on ollut ajatus tarjota asiakkaille muutakin kuin ratsastusta. Olen halunnut avata asiakkaille hevosten elämää laajemmin, antaa heille mahdollisuuden tutustua hienoon eläimeen, jonka kanssa voimme oppia ja jakaa monenlaiset kokemukset. Hevosmiestaidot ovat olleet osa tallin toimintaa aika lailla alusta saakka. Tämä monelle asiakkaalle uusi osa-alue otettiin kiinnostuksella vastaan ja useaan kertaan olen kuullut lauseita "tämä on parempaa kuin ratsastus" ja "tästä saa niin paljon eväitä". Eväiden ja työkalujen tarjoaminen asiakkaille niin hevosharrastukseen kuin omaan elämään muuten onkin ollut yksi oma tavoitteeni. Tunnetaito-opinnot ovat tuoneet lisäsisältöä ja syvyyttä palveluumme. Usein sanonkin, että meillä jokainen joutuu - tai saa, miten asian haluaa ilmaista ;) - kohtaamaan tunteet ja pääsee tutustumaan tunnetaitoihin. Hevoset kun ovat meille mitä parhaita opettajia tämänkin asian suhteen.

Vuonna 2009 laumamme sai lisäjäseniä, kun meille muuttivat Lapualta Rák ja Stífla varsojensa Toparin ja Jóninan kanssa. Varsojen tulo toi pihaan uudenlaista elämää ja vanhempien hevosten toimintaa junioreiden kasvattajina oli ilo seurata. Samalla myös asiakkaat pääsivät näkemään ja kokemaan nuorten hevosten elämää ja kehittymistä. Elämä varsojen kanssa tarjosi itselle monen monta oppia ja kokemusta, joista saan olla kiitollinen.

IMG_0825.JPG

Tallin toimintavuosiin on iloisen tekemisen ja yhdessäolon ohella sisältynyt myös surua ja murhetta. Omat haasteensa toivat omat selkävaivat, selkäleikkaus kahteen kertaan hiljensi tallin arkea toiminnan ollessa välistä kokonaan pysähdyksissä. Vakiasiakkaiden suhtautuminen oli kuitenkin uskomattoman ihanaa, kävijät odottivat ja totesivat, että tärkeintä on saada omistaja kuntoon. Operaatiot olivat itselle isoja oppiläksyjä, unelmatyönkin rinnalla on pidettävä huoli myös itsestä..

Suru ja oppikokemus ovat olleet myös hevosista luopumiset. Hevosten taivaaseen olemme saattaneet rakkaat Muskurin ja Leistan, "äidit&lapset" puolestaan palasivat varsojen aikuistumisen myötä kasvattajalleen. Jokainen luopuminen rakkaasta ystävästä on ollut kipeä hetki. Eläinten omistajana on kuitenkin tiedettävä milloin on aika luopua. Muskurin ja Leistan poismenot ovat tuoneet luopumisen-teeman käsittelyyn myös asiakkaiden kanssa. Jokainen kyynel on kertonut välittämisestä ja suruun ovat tuoneet lohtua muistot yhteisestä hetkistä.

Tunteen ja järjen vuoropuhelu on niinikään osa yrittämistä. Mukanaolo Toparin ja Jóninan kasvussa ja kehittymisessä oli huikea kokemus ja molemmat ovat saaneet oman erityisen paikkansa omasta sydämestä. Itselle olikin kova paikka myöntää, etteivät omat resurssit riittäneet kyseisessä elämänvaiheessa nuorten hevosten koulutukseen ja eteenpäinviemiseen, työ vs. aika kun on rajallinen yhtälö. Nuorten hevosten poismuutto olikin yksi kasvattava kokemus, jonka vaikutus ulottui useammalle elämän osa-alueelle - joskus jostakin pitää luopua, jotta voi saada jotain muuta..

Surun vastapainona on kuitenkin ollut ilo, jota ovat tuoneet moninaiset yhteiset kokemukset hevosten ja asiakkaiden kanssa. Iloa ovat joka kerta tuoneet myös lauman uudet jäsenet. Kesällä 2015 laumaamme liittyivät Röskvi, Ödlingur ja Dagur. Ruunat laumautuivat nopeasti vanhan väkemme kanssa ja uusien hevosten opettaminen talon tavoille oli antoisa prosessi kaikille mukana olleille. Vakikävijämme pääsivät esimerkiksi harjoittelemaan aiemmin opiskeltuja asioita uusien hevosten kanssa ja yhdessä saimme opettaa hurmuriruunille monta uutta asiaa.

Kesällä 2017 laumamme sai uuden jäsenen Flókin muuttaessa meille. 

Viimeisten vuosien aikana toimintamme on painopiste on muuttunut harrastuspalvelusta hyvinvointipalveluun. Samalla oma työarkeni on muuttunut, työni painopiste on Askel Työnohjauspalveluiden tarjoamassa työnohjauksessa ja koulutustyössä. Eläintyöparit ovat mukana myös työnohjaustyössä ja eläinavusteisen toiminnan kehittäminen on edelleen itselle sydämen asia. Muutokset ovat luonnollisesti vaikuttaneet myös hevosten elämään ja työnkuvaan, muutosten myötä hevoslaumamme koko oli toimintaan nähden liian suuri. Päätös lauman pienentämisestä vaati oman aikansa - ja oli jälleen kerran oma oppimisprosessi. Kesällä 2019 Röskvi, Ödlingur, Dagur ja Flóki muuttivat Flaumur-tallille Tanhuan kylälle.

Kesään 2022 saakka kotipihassa asui viiden hevosen lauma, hevosystävät, jotka ovat olleet meillä pisimpään ja joilla myös monien vuosien kokemus yhteisestä elämässä. Rakkaat konkarit ovat olleet mitä parhaita työkavereita eläinavusteisessa työssä, hevosten elämänkokemus ja meidän pitkäaikaiset suhteet ovat tarjonneet vahvan pohjan asiakastyölle. Samalla olen ymmärtänyt yhteisten vuosien lähenevän loppua, ensimmäisenä tuli aika luopua Gullasta ja Blakkurista. Ikävä nousee edelleen pintaan, kahden ystävän poismeno oli kova paikka itselle, muutos näkyi meidän kaikkien elämässä. Studentin ja Blakkurin ystävyys ehti kestää liki 20 vuotta, itselläni yhteisiä vuosia ehti tulla Blakkurin kanssa kuusitoista. Miltei yhtä pitkään sain jakaa arkea Gullan kanssa, molempia hevosia saan kiittää niin paljosta, molemmat ovat opettaneet paljon ja molemmilla osansa siihen, että olen tänä päivänä tämä Kati.

Oman surun ohella itsellä oli huoli kolmikosta, joka jäi pihaan, laumakavereiden poismeno näkyi jokaisessa ja lauman tunnelmassa. Surun ja huolen rinnalla kävin itse läpi jonkinlaista välitilinpäätöstä; mistä yritystoiminta alkoi, mitä vuosien varrella on tapahtunut, missä ollaan nyt ja minne olemme menossa? Pohdintoihin yhdistyi kysymys hevosystävistä, kallisarvoisten senioriystävien kanssa yhteinen aika on rajallinen, haluanko täydentää laumaa uusilla ystävillä? Kotipiha ilman hevosia tuntuu mahdottomalta ajatukselta, omien ystävien ohella oma sydän sykkii edelleen eläinavusteisen toiminnan kehittämiselle. Ilman työpareja en voi omaa työtä kehittää, jossain kohtaa tarvitsen myös uuden hevosystävän.. Milloin, mistä, millainen - kysymyksiä pyöri surutyön rinnalla, mietittävää tuntui olevan liian paljon. Tilanteen tunnistaessani tein päätöksen ottaa aikalisän; kaikkeen ei voi eikä tarvitse löytyä kerralla vastausta.

Olet varmaan kuullut sanonnan "Saat sen mistä luovut"? Siltä itsestä tuntui, kun aikalisän ottamisen jälkeen meille muutti Hespa. Kaikki tuntui menevän kuin sadussa, en meinaa edelleenkään uskoa kaikkea tapahtunutta todeksi.. Yhtäkkiä eteen tulee ilmoitus uutta kotia etsivästä islanninhevosesta, joka on meidän mittapuulla miltei "naapurissa". Omaa tunnetta kuunnellen menen katsomaan hevosta, joka hurmaa minut täysin - ja niin olen yllätyksekseni löytänyt uuden ystävän, joka ihastuttaa herkkyydellään, luottamuksella ja avoimuudella ensi kohtaamisesta alkaen. Kokonaisuudessaan kaikki tuntuu menneen juuri siten miten piti; Hespa on tuonut laumaan takaisin levollisuuden, Student, Magni ja Ófeigur ovat jokainen taas omia itsejään. Tiedän itse jo tässä kohtaa Hespan tulevan olemaan itselleni merkittävä opettaja, pohja tämän suhteen rakentamiselle on luotu yhdessä aiempien hevosystävien kanssa.

Kotipihassa elää siis tällä hetkellä neljän issikan ihana lauma. Hevoset ovat ystäviä ja perheenjäseniä, jaetut arjen hetket ovat tärkeä osa omaa elämää. Samalla hevoset ovat työpareja, joiden kanssa pääsen tarjoamaan ja kehittämään eläinavusteista palvelua. Työmuoto on ollut koko yrittäjyysajan lähellä omaa sydäntä ja sen kehittämiseen olen jo pidemmän aikaa tuntenut halua ja kiinnostusta. Eläinavusteisuus on Suomessa vielä suht uutta ja monessa paikassa vierasta. Tietoisuus lisääntyy kuitenkin koko ajan ja itse olen vakuuttunut työn vaikuttavuudesta. Ammattimaisella eläinavusteisella toiminnalla voimme tarjota elämän eväitä monelle kohderyhmälle. Omalla kohdallani työmuoto on luonteva jatko yritysten toiminnalle, eläinavusteinen toiminta linkittää yritysten toiminnat aiempaa vahvemmin toisiinsa. Nelijalkaiset työparit ja ohjausosaaminen muodostavat kivijalan, jonka kautta voin tarjota kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistavia palveluja erilaisille asiakasryhmille.

Onnellinen_yrittaja.jpg

Toimintaa ohjaava teema on jo vuosia ollut Kokonainen Kokemus, jonka haluan tarjota jokaiselle Vanhan Niskalan vieraalle. Samalla teemalla jatketaan kohti tulevaisuutta, Kokonainen Kokemus saa uusien palveluiden myötä lisää syvyyttä ja sisältöä yhteistyön hevosten kanssa ollessa lähtökohta kaikessa toiminnassa.

Tässä mennään vuoden 2022 lopulla. Jatkan matkaa tarkistaen säännöllisesti kurssia kohti omaa unelmaa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sinne katson joka tapauksessa luottavaisin mielin <3