Pihapiirin muut asukkaat

Pihapiirin vartiointivastuu on koirillamme Elviksellä ja Irwinillä. Elvis on 7-vuotias bokseripoika, joka muutti meille syksyllä 2005 edesmenneen boksumme Fredin kaveriksi. Pojat ehtivät telmiä yhdessä reilun vuoden, minkä jälkeen meillä asui kissan ja hevosten kanssa leikkivä koiruus. Koirakaverin ikävä oli siis kova, sekä Elviksellä että meillä. 

Uuden koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi kesällä 2008, ja spinonepoika Irwin tuli meille kesäkuussa vähän ennen kesäleirien alkua, pieni koirapoika pääsi siis heti totuttelemaan "asiakastöihin". Boksereiden vauhdikkaaseen menoon tottuneille spinone on ollut totaalisen erilainen rotututtavuus, erilaisuuden ollessa pelkästään positiivista. Karvainen hurmuriherra on lunastanut paikkansa talon jäsenenä ollen kaveri niin vieraille kuin talon kaikille muille asukkaillekin. Irwin osallistuu aktiivisesti hevosten arkirutiineihin aina ruokinnasta hoitotoimenpiteisiin, liikutusta tietenkään unohtamatta.

Koirien ollessa osa elämäämme jo ennen tilalle muuttoa, ovat uusi lisä perheeseen olleet kissat. Ilman yötyöläisiähän ei mikään talli pärjää, jonkun täytyy pitää huoli tilan jyrsijä- ym kannasta. Työt aloitti kesällä 2007 kissaneiti Aava, joka sulatti meidän kahden vannoutuneen koiraihmisen sydämet täysin. Ennen omaa kissaa ei oikein tiennyt kissoista mitään..  

Jokainen kissa on kuitenkin oma yksilönsä. Siitä kertoi meille jo kissojen taivaaseen siirtynyt Usva, joka ehti asua meille tovin aikaa. Ahkeran tyttökissan rinnalla poikakissan laiskuus oikein korostui, Usvan mielestä päiväunet sohvalla oli paljon mukavampaa kuin hiirien metsästys ulkosalla..

Uusin tulokas tilalla on kesän 2010 kissanpentu Wiima.  Aluksi kissanpentu vaikutti todelliselta "ujoltapiimältä", pentu oli arka ja viihtyi omissa oloissaan. Luotto ihmisiin on kuitenkin ajan myötä lisääntynyt, samalla kun Wiima on tullut tutuksi talon muiden asukkaiden kanssa. Erityisesti Irwinillä ja Wiimalla on oma lämmin suhteensa, päiväunet otetaan yhdessä, ja muutenkin pidetään yhdessä hauskaa..

Kissojen välinen yhteiselo ei kuitenkaan valitettavasti ole aina itsestään selvää. Tyttökissana meille tulleen Wiiman osoittautuessa pojaksi, ja pienen miehen kasvaessa isommaksi, ei alkuajan hyvin sujunut yhteiselo valitettavasti jatkunutkaan, vaan meillä asui kaksi toisistaan mittaa ottavaa kissayksilöä. Ikävä tilanne ratkesi onneksi mukavalla tavalla: Aava on saanut uuden rakastavan kodin naapurista, kissaneidin elinympäristö säilyi siis tuttuna, ja neitokainen voi edelleen käydä meillä hoitamassa "asiakaspalvelutehtäviä". Molemmilla kissoilla on siis nyt oma reviiri, ei tarvitse enää käydä kissatappeluja.